Miksi skitsofreniaa ja psyykkisiä oireita ei saa parantaa ilman lääkehoitoja?

Julkaistuani täällä blogissani jo aikaisemmin artikkelin ravinnon vaikutuksesta terveyteemme, ja mielialoihimme, ADHD:hen sekä vankeihin ja koululaisten menestymiseen, liitän tähän 4 erittäin tärkeää artikkelia. Tämä käsittelee mm. mielenterveyttä ja Soteria House-menetelmää.


 I )

Kirjoittanut: Seppo KJ Utria, psykiatri
16.6. 2011
www.verkkomedia.org

Mielisairauksia ei ole lääketieteellisessä mielessä

Kuten linkin video (Miksei syöpää ei saa parantaa?) kertoo, virallinen lääketiede ei tunnusta, että syöpää voitaisiin parantaa ilman sen lääkkeitä ja hoitoja. Kuitenkin totuus on, että erittäin hyviä tuloksia on saatu ilman lääketieteen apua, ja lääketieteen kuolemaan tuomitsemat potilaat ovat saaneet takaisin terveytensä.
Voit katsoa tästä suomenkielisen videon ja varmentua asiasta.

Tämän tosiasian valossa jokainen järkeensä luottava joutuu kysymään, miksi lääketiede kieltää tämän faktan, eikä vain vainoa – kuten video kertoo – näitä virallisen lääketieteen säde- ja kemoterapiahoidot hylänneitä luonnonparantajia puoskareina, vaan samalla myös yrittää määrätietoisesti mitätöidä heidän työnsä saavutukset.

Aivan sama ilmiö nähdään myös psykiatrian puolella. Psyykkiset ongelmat ja häiriöt on lääketieteellistetty (medikalisoitu), mikä tarkoittaa, että ne on otettu lääketieteen piiriin kuuluviksi luokiteltaviksi ”sairauksiksi”, vaikka – kuten arvostettu filosofi ja psykologi Lauri Rauhala on pätevästi kirjoissaan osoittanut – mielisairauksia ei lääketieteellisessä mielessä edes ole, koska tajunnan henkinen kerros (merkitystajunta) ei toimi biologian tai fysiikan lakien mukaan. Myös moni muu tutkija ja psykiatri on päätynyt samaan. Viittaan tässä Rauhalan uusimpaan kirjaan Henkinen ihminen.

Tajunnan ilmiöissä ei luonnontieteen logiikalla pitkälle päästä

Ajallemme on tyypillistä yritys typistää henkisyys biologian ja fysiikan lakien alle, koska ”teknotroninen aikamme” (teknotronisessa ajassa valtio kansalaisineen ihmisen organisoidun elämän perusyksikkönä lakkaa olemasta ensisijainen luova voima: kansainväliset pankit ja monikansalliset yhtiöt suorittavat ja suunnittelevat kaiken omalla ‘ylivoimaisella tietokoneviisaudellaan’) uskoo fysiikan ja luonnontieteiden olevan yleisavain tai –lääke koko ihmisen selittämiseen.

Tämä on kuitenkin yksi ihmiskunnan suurimpia harhoja, koska ihminen on myös henkinen ja kulttuurinen olento – ja ehkä nimenomaan, tai ennen kaikkea, juuri tätä. Häntä ei voida selittää kokonaisvaltaisesti, jos jokin näistä olemuspuolista sivuutetaan kuten moderni tiede tekee. Näin toimiessaan se tekee väkivaltaa persoonaamme kohtaan.

Koska tajunnan sisällä henkinen on irtaantunut biologiasta – ajatus (järki tai tajunnan korkein subjektiivinen kerros) on vapaa ja kulkee omia polkujaan, eikä sitä määrää luonnontieteen syy-seuraus-logiikka samalla tavoin kuin biologisen pakon alla elävää luontoa – niin tajunnan ilmiöiden selittämisessä ei luonnontieteen logiikalla pitkälle päästä.

Sehän itse asiassa kutistaa ja alentaa ihmisen biologiseksi koneeksi, robotiksi, eläinten lailla toimivaksi olennoksi vailla vapaata tahtoa. Kuitenkin tiedämme omasta kokemuksestamme, että meillä on vapaa tahto ja mahdollisuus valita ja pidämme sitä kaikkein kehittyneimpänä ja korkeimpana ominaisuutenamme, joka erottaa meidät muusta luonnosta. Jokaista ratkaisuamme, esim. vaimon/miehen valintaa, talon tai auton ostoa ym. edeltää tietoinen tai alitajuinen arvotusprosessi, jossa subjektiivinen arvotajuntamme näyttelee keskeistä roolia.

Tämä tieteen reduktionismi (pelkistämis- tai atomioppi), jossa ihminen pelkistetään rotan tai koneen tasolle, hallitsee myös ns. behaviorismia, tämän päivän valtapsykologiaa. Mutta vaikka se on täysin riittämätön selittämään tajunnan olemusta ja ilmiöitä perusteellisesti, se on valikoitunut (t. valittu) etusijalle. Miksi? Eikö se ole kummallista?

Psyyken lääkehoidoilla vaikutetaan aivokemiaan sitä manipuloiden

Uskotaan, että aivokemia on jotenkin vinksahtanut väärälle raiteelle kun ihminen sairastuu psyykkisesti. Ja tämän vinksahtamisen uskotaan olevan sisäsyntyistä, siis geenien ohjaamaa ja siten fysiikan lakien alaista tapahtumista. Kuitenkin geenit reagoivat ympäristöön (ns. ”epigeneettinen periaate” sanoo, että ympäristötekijät ovat geenien edellä) eli ensin on ympäristössä jotain, johon geenit reagoivat ja sen seurauksena ne vasta käynnistävät aivokemian tai koko kehon reaktioita sekä muutoksia. Näin sairaudet yleensä kehittyvät.

Geenit eivät siis suinkaan toimi itsenäisesti (automaattisesti tai omavaltaisesti) ja kulttuurista irrallaan, ja juuri tämä geenien valikoiva reagointi ympäristön erilaisiin (fyysisiin ja psyykkisiin) ärsykkeisiin ei ole pelkästään sairauksien syy vaan myös tärkeä sopeutumisen ja evolutiivisen kehityksen mahdollistava edellytys.
Tämän tosiasian valossa tuntuu hölmöläismäiseltä lääkitä aivokemiaa, siis seurausta jostakin. Se on kuin atomisäteilyn haittojen hoitoa ilman että sen synnyttäviin ilmiöihin puututtaisiin ja lopetettaisiin vastuuton ja vaarallinen leikki ydinvoimalla. Luonnollisinta tietenkin – niin sanoo terve järki – olisi aina puuttua niihin eri tekijöihin, jotka aivokemiaa ohjaavat tai pyörittävät ja saavat sen vinksahtamaan väärälle raiteelle.

Psykooseja voidaan hoitaa myös ilman lääkkeitä

Tutkijapsykiatri Loren Mosherin Soteria-projekti, jossa skitsofreniaan ensi kertaa sairastuneita hoidettiin ilman lääkkeitä ja psykiatrisesti koulutettua henkilökuntaa kodinomaisessa pienyhteisössä kriisiterapian periaatteella (tarkoittaa, että psykoosi ymmärretään kriisinä, joka on hyvä läpikäydä koska sen kautta tajunta etsii uutta ja parempaa tasapainotilaa) on kiistatta osoittanut, että psykooseja voidaan – ainakin suurta osaa niistä – hoitaa varsin hyvin ilman lääkkeitä tai hyvin minimaalisilla ja tilapäisillä lääkeannoksilla, kun oireita ei pelätä, vaan ne kohdataan empaattisessa ja sallivassa ilmapiirissä, jolloin ne useimmiten vähitellen menettävät otettaan spontaanisti kun tilalle rakentuu uusia tajunnan valmiuksia, jotka tekevät vanhat toimintamallit epätarkoituksenmukaisiksi.

Tätä tukee myös psykoosien ja masennusten suuri taipumus ns. spontaaniremissioon (oireiden katoamiseen) tai jopa täydelliseen paranemiseen. Laitan liitteeksi useamman linkin, joista asian voi varmistaa.
http://www.youtube.com/watch?v=qnryFXxl7yU

Alempana englanninkielisessä osassa lisää linkkejä.

Tämän faktan valossa koko nykyinen lääkekeskeinen virallinen psykiatria tuntuu varsin arveluttavalta potilaan kannalta. Järjen valossa se taas tuntuu ulkopuolisestakin aika huvittavalta (kuin kuuluisa vertaus hölmöläisten valonkannosta säkeissä pimeään huoneeseen sen valaisemiseksi!) kun primaarisesti ei-biologisia ilmiöitä hoidetaan biologisin menetelmin ja pakkosyötetään lääkkeitä, joilla on todettu lisäksi haitallisia vaikutuksia ja joiden hyöty voidaan kyseenalaistaa.

Lääkehoitojen vaarat ovat hyvin tiedossa

On voitu osoittaa, että lääkehoidot voivat taannuttaa, turruttaa ja jopa tuhota aivokemian pysyvästi ja ohjata sen väärille raiteille siten, että potilaat jäävät ns. loukkuun eli eivät enää selviydy ilman lääkkeitä ja kroonistuvat menettäen pahimmassa tapauksessa jopa luovuutensa. Monet potilaat ovatkin kuvailleet vaikeita vieroitusoireita yrittäessään jättää lääkityksen. Tämä pätee myös masennuslääkkeisiin, joiden käyttö on kaiken lisäksi vielä voitu todeta monien surmatöiden laukaisevaksi tekijäksi.
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=22563

Kaiken taustalla on lääketeollisuus ja sen bisnesajattelu, johon virallinen psykiatria ja psykiatrit ovat sitoneet itsensä. Lääketeollisuus ei suinkaan ole kaapannut sattumalta lääketiedettä, ja myös psyyken lääkkeet ovat nykyisin osa hiton hyvää miljardibisnestä.

Suomessa psykiatri Claes Andersson on edustanut selkeästi Martti Siiralan ja perustamansa Therapeia-säätiön ohella sellaista ns. anti-psykiatrista ajattelua, jonka kannattajaksi lukeudun itsekin. Anderssonin kirja Kuvien takana kertoo erään terapeuttisen hoitoyhteisön tarinan ja yrityksen murtaa se byrokratia, joka ohjaa virallista psykiatriaa ja siitä hän kertoo myös viimeisessä kirjassaan Jokainen sydämeni lyönti.

Henkistä ulottuvuutta halutaan 'kutistaa' meistä pois

On vaikea ymmärtää, ettei järki voi vieläkään voittaa psykiatriassa (ehkä pitäisi sanoa koko lääketieteessä) vaan epätoivoisesti ihmisen psyykkistä problematiikkaa lähestytään luonnontieteen pohjalta, ja ihmisen henkinen ulottuvuus, mikä on arvokkain ja tärkein osa meitä, halutaan kokonaan ’kutistaa’ meistä pois. Siinä mielessä virallisen järjestelmän psykiatreja kuvaava sana  ’kutistaja’ on kyllä varsin osuva.

Suomenkielisiä lähteitä ja liitteitä

Järkyttävää luettavaa on nykyinen lääketieteen tutkimustyö:

Jim Keith, suomentanut Pasi Toivonen:

Herää kysymyksiä. Kun geenejä voidaan peukaloida, ja kuten nyt on asianlaita, niille voidaan antaa tekijänoikeussuoja, niin mihin vedetään ihmisen ja elottoman esineen välinen raja? Mihin vedetään ihmisen ja vasikankyljyksen välinen raja? Milloin koittaa päivä jolloin ihmisillä ei ole lainkaan oikeuksia? Onko niin että "alempien luokkien" ihmiset eivät ole silloin enää "hyödyttömiä ravinnon kuluttajia" kuten natsit ja entinen CIA:n johtaja William Colby heitä nimittivät, vaan "hyödyllisiä ravinnonlähteitä"?

Pohtiessani mahdollisia motiiveja hallituksen ja muiden tahojen geeni- ja kyborgi-projekteille, voin nähdä, että niiden lopullinen tarkoitus saattaa olla tuhota viimeinen este maailman totalitaariselle kontrollille: ihmisyys itsessään.

On mennyt jo kauan sitten aika, jolloin ihmiselämällä itsessään oli sisäistä persoonallisuutta ja arvoa. Nämä "mielikuvitusrikkaat" tiedemiehet super-kapitalistien palveluksessa näyttävät tulleen sokeiksi kaikelle paitsi vallalle. He kenties näkevät elämän pelkästään raaka-aineena

He saattavat nähdä elämän, älyn, takomiskelpoisena, käytännössä rajoittamattomana kontrolloinnin mekanismina, joka voidaan yhdistää, jopa atomitasolla, sellaisen teknologian kanssa kuten molekyylirobotit ja nanoteknologia tekemään ihmisistä kuolemattomia. Mielenhallinnan tuolla puolen, tämä olisi käytännössä samaa kuin sielunhallinta.
http://www.sunpoint.net/~patato/a3_19-21.html

Englanninkielisiä lähteitä ja liitteitä
Englanninkielistä tietoa Soteria-projektista ja sen hoitokäytännöstä. Lopussa mielenkiintoinen suomenkielinen linkki:

Dr. Loren Mosher & Soteria House
http://spiritualrecoveries.blogspot.com/2006/05/dr-loren-mosher-soteria-house.html
Community Adjustment: Two psychopathology, three treatment, and seven psychosocial variables were analyzed. At 2 years post-admission, Soteria treated subjects from the 1971-1976 cohort were working at significantly higher occupational levels, were significantly more often living independently or with peers, and had fewer readmissions; 571/16 had never received a single dose of neuroleptic medication during the entire 2-year study period.

*A Soteria House was originally developed as a residential alternative for people diagnosed with ‘schizophrenia’, or 'psychosis', moving away from using such medical language and thinking to explain subjective experience. Common elements of the Soteria approach include finding personal meaning in the experience of 'psychosis' by "being with" clients; and no or minimal use of antipsychotic medication (with any medication taken from a position of choice and without coercion). The house is run with primarily non-medical staffing; preserving residents' personal power, social networks, and communal responsibilities;
For more info please see: www.health.bcu.ac.uk/ccmh/soteria_network.htm

Dr. Loren Mosher  was the first Chief of the Center for Studies of Schizophrenia at the National Institute of Mental Health, 1969-1980. He founded the Schizophrenia Bulletin and for ten years he was its Editor-in-Chief.
His non-drug, non-biomedical, fully voluntary program, Soteria House, was based on caring, compassion and respect for those who become labeled with mental "illness". Dr. Mosher resigned in disgust from the American Psychiatric Association because of its ties to drug company money.

Here is what Dr. Mosher says in his article about the fate of Soteria:
As a clinical program Soteria closed in 1983. The replication facility, Emanon, had closed in 1980. Despite many publications (37 in all), without an active treatment facility, Soteria disappeared from the consciousness of American psychiatry. Its message was difficult for the field to acknowledge, assimilate, and use. It did not fit into the emerging scientific, descriptive, biomedical character of American psychiatry, and, in fact, called nearly every one of its tenets into question.
In particular, it demedicalized, dehospitalized, deprofessionalized, and deneurolepticized what Szasz (1976) has called "psychiatry's sacred cow"-- As far as mainstream American psychiatry is concerned, it is, to this day, an experiment that appears to be the object of studied neglect. Neither of the two recent "comprehensive" literature reviews and treatment recommendations for schizophrenia references the project (Frances et al., 1996; Lehman and Steinwachs, 1998)
                  
http://www.soterianetwork.org.uk/
We are a network of people in the UK promoting the development of drug-free and minimum medication therapeutic environments for people experiencing 'psychosis' or extreme states. We are part of an international movement of service users, survivors, activists, carers and professionals fighting for more humane, non-coercive mental health services.

People who hear voices, have visions or experience reality in different ways to those around them — and become overwhelmed by their experiences — are often referred to as experiencing 'psychosis'. We believe that people can and do recover from difficulties which tend to be categorised under the term psychosis. This recovery can be with, without and sometimes despite psychiatric intervention.

Conventional psychiatry tends to regard 'psychosis' as part of a serious mental illness such as 'schizophrenia', 'bi-polar disorder' or 'psychotic depression'. We recognise that 'psychosis' can be extremely distressing to the person experiencing it and to those around them. However, we do not necessarily see psychosis as a bio-medical condition that requires set medical interventions. Rather, we see it as an acute personal crisis, marked by a range of extra-ordinary experiences, which may result from a number of factors, including trauma, psychological, neurophysiological, existential, spiritual, social and environmental.

Fundamentally though, we believe that there is meaning in the experience.

Like many other organisations in Europe and America, we draw inspiration from the practices of Soteria House and the work of Loren Mosher and his colleagues. We continue to look for opportunities to develop and enrich this work, whilst holding to the broader principles of Soteria. For more information on the work and philosophy of the Soteria Network please read our booklet.

Though the Soteria Network is actively engaged in promoting progressive approaches to people experiencing extreme states, distress, 'breakdown' or 'psychosis', and is working towards setting up a Soteria House in the UK (see Bradford page), we do not currently offer any services directly to people in distress at present. However, we do aim to respond to all enquiries as quickly as possible.

http://paranepsykoosista.blogspot.com/2010/04/soteria-house.html

                                                     * * * * *

II )  "Parannuin skitsofreniasta - (Lääkäri Antti Heikkilän blogista)

"Kiitos blogistasi, ajattelin kommentoida noihin vitamiinijuttuihin liittyen.

Aikoinani "sairastuin" kun minulle määrättiin uni-, rauhoittava- ja mielialalääkitys fyysisen pahoinpitelyn jälkeen. Näitä kuukauden syötyäni oloni kruunasi jälkiehkäisypilleri joka laukaisi ensin manian ja sitten täyden psykoosin. Pari vuotta jouduinkin sitten laitoksessa viettämään, koska "psykooseistani" ei tullut loppua, oli jotain tekemistä varmaan useilla kopituskerroilla ja ylilääkitsemisellä, parhaimmillaan 5-6 eri lääkettä päällekkäin useita kertoja päivässä. Noh, vihdoin pois päästyäni ja viimeinkin oman asunnon ja netin saadessani aloin tutkimaan ns vaihtoehtoisia hoitoja mielenterveyden parantamiseksi, ensimmäisenä listalla oli masennus josta piti päästä eroon, joka oli jatkunut jo 13v saakka. Tämän sain korjattua l-tyrosiinilla (dopamiinin yms esiaste aminohappo). Seuraavaksi oli vuorossa mielenterveys, tämä onnistui rasvahapoilla, c-vitamiinilla (nykyään 750 mg kerran päivässä), kasvisruokavalioon siirtymällä ja jättämällä sekä vilja että maitotuoteet pois(koska näiden on todettu aiheuttavan skitsofreenikoissa oireiden pahenemista). Kiitokset tästä kuuluvat kaksinkertaiselle Nobel-voittajalle, Linus Paulingille, jonka ortomolekylaarinen lääketiede pelasti minut lääkehelvetistä ja kammottavista oloista ja oireista mitä nämä lääkkeet minulle aiheuttivat. Paranemiseeni on mennyt yli kaksi vuotta laitoshoidon jälkeen, koska mieltäni vaivasi epäilys että kyllä tähän täytyy jokin muu vaihtoehto olla kuin tukkia reseptoreja ja tehdä aivomassastani pienempi. Pääni on alkanut toimia, olen saanut tunteeni takaisin, voin päivä päivältä paremmin. Suomessa uskotellaan ettei mielisairauksista voi muka parantua, mutta tämä on väärin! Tietenkin aivot voivat huonosti jos ne eivät saa tarpeeksi ravintoa ja nestettä!
Hankin myös itselleni kannun, jossa on 5-osainen suodatinjärjestelmä, eliminoiden näin kloorit ja raskasmetallit vesijohtovedestä. Tällä tempulla pystyin lopettamaan yli 10v kestäneen tupakointini! Siis vain puhdistettua vettä juomalla.
Myös siitäkään ei puhuta miten vesi vaikuttaa ihmiseen, varsinkin kloorattu, ihostani huomaan nykyään heti kun käyn suihkussa miten se kuivuu pystyyn eli suihkuun pitäis vielä hommata tälläinen filtterointijärjestelmä.
Voisitko ystävällisesti tutustua aiheeseen, minä ainakin sain näistä apua enkä ole yli vuoteen saanut enää minkäännäköisiä oireita...
http://www.youtube.com/watch?v=tPB3MP7HMTM
http://www.youtube.com/watch?v=pgUvAVQbxDY
http://www.youtube.com/watch?v=X9cg4454mYA       "                                                                                           - skitsofreniasta parantunut 06.12.2010 23:55

http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=213&kom=1#kom

                                                                    * * * * *
 

  III )        Artikkeli sanomalehti KALEVAN yleisönosastossa 17.6.2010 :                                         

 

Psyykenlääke voi olla katastrofi                                                                                                          

 

Kalevan yleisönosastossa oli 10.6.2010 kirjoitus, jonka otsikkona oli ”Lääkitys kuuluu käypään hoitoon” allekirjoittajinaan nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Anneli Partanen sekä ”kahdeksan muuta nuorisopsykiatrian erikoislääkäriä”. Oulun kokoisessa kaupungissa katson oikeudekseni ilmoittaa, etten kuulu noihin kahdeksaan.                                                                                              

 

 Olen lukenut Jukka Tervon kolumnin (”Psyykenlääkitys viimeinen keino auttaa ahdistunutta nuorta”, Kaleva 3.6.2010) huolellisesti, eikä siinä ole riviäkään, jota en allekirjoittaisi.              

 

 Tervo oli huolissaan nuorten psyykkisen pahoinvoinnin kasvusta. Hänen mukaansa nykyinen hoitokäytäntö ei näyttäisi auttavan, koska nuorten mielenterveyden häriöiden perusteella saamat sairauspäivärahat lisääntyvät pelottavaa vauhtia.                                                                                                                                        

 

Lisäksi Tervo perusteli erinomaisesti sitä, mikä vaara on olemassa silloin, jos yhteiskunnan lähes ainoa vastaus nuoren hätään on masennus- tai ahdistuslääkitys. Terveydenhuollolle se ilmeisesti on lyhytnäköinen kasvojen pelastus, mutta kuten näemme, sen jäljet ovat pelottavat ja kalliit.  

                                                                                                                                                             Aikoinaan aloittaessani psykiatrian apulaislääkärinä sain evästystä silloisilta esimiehiltäni, että on syytä harkita todella tarkkaan, ennen kuin ainakaan alle 20-vuotiaalle määrätään keskushermostoon vaikuttava psyykenlääkitys. Ainoa poikkeus tähän oli heidän mielestään äkillinen, rajuotteinen psykoosi, jolloin potilas yleensä kuuluukin    sairaalahoitoon.                                                                                                                                       

 

Perusteluksi lääkityksen välttämiselle he antoivat sen tosiasian, että nuoren psyykkinen kehitys on täysin kesken. Siksi diagnostiikka on tavattoman vaikeaa, ja lääkitys vain sotkisi sitä ja alkavaa hoitosuhdetta.                                                                                                                                             

He opettivat myös, että lääkityksen aloittaminen merkitsee nuorelle hänen leimaamistaan sairaaksi, mikä entisestään heikentää hänen vielä haurasta itsetuntoaan.                                                                                   Tämä oli silloin 1970-luvulla myös ”käypää hoitoa”, joka pohjautui terveeseen järkeen.                

 

Kolmekymmentä vuotta nuoria hoidettuani voin todeta sen edelleen pitävän paikkansa, sillä nuoret eivät tietenkään ole muuttuneet – he ovat edelleen keskenkasvuisia, ja heidän itsetuntonsa on hyvin haavoittuva.                                                                                                                                       

 

Nykyinen ns. käypä hoito, suomalaisen lääkäriseura Duodecimin näyttöön perustuva hoitosuositus on kaikesta huolimatta vain ihmisten kirjoittama. Kaikella kunnioituksella, terveen järjen käyttäminen sen rinnalla ei mielestäni ole hoitovirhe.                                                                                                                             

 

Erityisen huolestuttavaksi em. käypä hoito muuttuu silloin, jos keskenkasvuiselle nuorelle on annettu joku Partasen et.al. mainitsema, nykyisin valitettavan yleisesti käytetty raskas diagnoosi. Annettu hoito määräytyy nimenomaan sen mukaisesti, ja näin nuori on ”diagnosoitu ja hoidettu” – vai onko sittenkään?                                                                                                                                          

 

Nuoruusikäisen psyykkisen kokonaistilanteen arvioiminen on haastavaa työtä, ja sen oppiminen vie aikaa. 

 

Nuoruusiässä syväkin masennus, ahdistus ja käytöshäiriöt voivat liittyä iänmukaisiin kasvukipuin, jolloin psyykenlääkkeiden määrääminen saattaa olla katasrofaalista.”                                                                              

Elina Räsänen , psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, psykoanalyytikko (IAP), Oulu  ”   

                                                              * * * * *

 

IV )

 13.7.2011 YK on huolissaan masennuksesta, itsemurhista ja lasten huumaamisesta psykostimulanteilla Suomessa                                                                                                                                    YK:n lastenoikeuksien komitea on huolissaan masennuksen ja itsemurhien korkeasta tasosta nuorten keskuudessa Suomessa. Nimenomaan viime vuosien kouluampumisia pidetään pahana merkkinä. Tutkittuaan lasten oikeuksien toteuttamista Suomessa YK:n lastenoikeuksien komitea huolestui siitä, että tehokkaiden psykostimulanttien määräämistä lapsille ADHD ja ADD diagnooseissa ei ole vähennetty Suomessa. Nämä lääkkeet ovat voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia, ja niiden laajalle levinnyt käyttö sekä väärinkäyttö saattavat olla uhka tuleville sukupolville ja yhteiskunnalle……                                                                                                                                     

Tästä syystä Suomen on koulutettava sekä lasta, jolla on tarkkaavaisuusongelma tai joka on ylivilkas, että tämän vanhempia ja opettajia olemassa olevilla keinoilla käsitellä nämä ongelmat ilman lääkkeitä. Kansallinen lääkeyhdistys ei tarjoa tietoa potilaalle ADHD:n taustalla olevista todellista monista syistä. On todella maininnan arvoista, että kaikki tieto ravinnosta, allergioista ja ruokamyrkytyksistä liittyen ADHD-oireiluun puuttuu… 

(Lue koko artikkeli osoitteesta: http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=628)

                                                 * * * * *

  Olemmeko me huolissamme lastemme ja lastenlastemme tulevaisuudesta?